Ajatuksia rakentamisesta
”Oma mielemme synnyttää maailman tiedostamalla. Mihin mielemme keskittyy, siitä tulee maailmamme.”Näin sanoo Haemin Sunim kirjassaan ”Asioita jotka huomaa vasta kun hidastaa”.
Hän jatkaa: ”Kattotiiliä ladottaessa näin tiiliskiviä kaikkialla, missä kuljin. Panin merkille, mistä ne on valmistettu, kuinka paksuja ne ovat ja minkä muotoisia. Sitten kun oli lattian rakentamisen aika, näin pelkkiä lattioita. Huomioni keskittyi tietenkin käytetyn jalopuun väriin, alkuperään, kuviointiin ja kestävyyteen. Yhtäkkiä oivalsin jotakin: katsoessamme ulkomaailmaa näemme vain itseämme kiinnostavan pienen osan. Näkemämme maailma ei ole koko maailmankaikkeus, vaan mielen rajallinen kiinnostuksen kohde. Omasta mielestämme se pieni maailma on kuitenkin koko maailmankaikkeus. Todellisuutemme ei ole äärettömyyksiin avartuva kosmos vaan valitsemamme pieni osa. Todellisuus on olemassa, koska mielemme on olemassa. Ilman mieltä ei olisi maailmankaikkeutta.”
Aika pitkälle menevä ketju johtopäätöksiä, mutta rakennusprojektin ajalta tunnistamme nämä tunnetilat. Rakennusprojektin aikana huomiomme on ollut kiinnittyneenä monenlaisiin yksityiskohtiin.
Olemme halunneet aistia projektin edistymisen kaikin mahdollisin tavoin. Olemme ihailleet tontille tuotuja harkkolavoja, ja niistä muotoutuneita kiviseiniä. Olemme tunnustelleet erilaisia pintamateriaaleja ja tekstuureja. Olemme seuranneet eri työvaiheita ja pyrkineet näkemään itsemme valmiissa talossa. Miten vaikkapa keskeneräisen kylpyhuoneen seinän toiveikas tuijottaminen onkin voinut tuottaa niin paljon mielihyvää? Nämä seinät ovat meille hyvin erityisiä, sillä osana uutta kotiamme ne edustavat uutta alkua ja uusia mahdollisuuksia.
Matkan varrella meillä on ollut lukemattomia mielipiteitä ja keskusteluita. Välillä olemme myös joutuneet sopeuttamaan ajatuksiamme siihen mikä on käytännössä mahdollista ja järkevää. Monessa tilanteessa olemme saaneet tiedostaa oman tietämättömyytemme, ja se on tehnyt meistä nöyriä. Olemme oppineet paljon, talon rakentamisen lisäksi itsestämme ja toisistamme, kenties myös elämästä.
Nyt kun raksamatkamme on lähestymässä maalia, on aika katsoa yksityiskohtien ohella myös kokonaisuutta. Millaiseksi toivomme elämän muotoutuvan uudessa kodissa? Millaisia hetkiä haluamme täällä viettää ja millaisia jälkiä haluamme jättää?
Oivallukset vaativat pysähtymistä, ja nyt tuntuu että omamme ovat vasta hahmottumassa. Selvää on kuitenkin se, että ne arvot joiden varaan lähdimme taloa rakentamaan (kerroimme niistä vajaa vuosi sitten tämän blogin ensimmäisessä postauksessa täällä), elävät yhä vahvoina sydämissämme. Ne merkitsevät meille paljon muutakin kuin materiaalivalintoja ja pohjaratkaisuja.Toivomme tämän talon olevan meille valoisa ja ilon täyteinen koti, joka kiinnittää meidät tähän hetkeen ja jossa voimme elää harmonisesti lähellä luontoa.
Näiden ajatusten saattelemana jaamme muutaman vielä keskeneräisen sisustuksellisen yksityiskohdan. Miltä näyttää?
